Ylioppilaaksi ilman kirjoituksia
“Kauhajoen yhteislyseon kahdestoista toimintavuosi, joka tänään päättyy, on yleisesti tunnetuista syistä sekä työpäivien määrän että suoritettuihin oppimääriin nähden jäänyt hyvin vaillinaiseksi.” Näin aloitti koulun rehtori Arvi Pyhälä lukuvuoden 1939–1940 toimintakertomuksen. Yleisesti tunnettu syy oli 30.11.1939–13.2.1940 käyty talvisota.
Sota haittasi koulutyön etenemistä monella tavoin. Ensimmäisen kerran koulutyön keskeytti 10. lokakuuta 1939 armeijan ylimääräiset harjoitukset (YH), jolloin koulurakennus oli puolentoista viikon ajan reserviläisten tukikohtana. Sodan alkaminen vei muutamat lukion oppilaista rintamalle ja muiden osalta koulutyö pysähtyi 2. joulukuuta, kun Suomen eduskunnan toiminta siirrettiin Kauhajoelle ja yhteislyseon talo otettiin sen käyttöön. Yhteislyseo toimi eduskuntatalona helmikuun 12. päivään saakka, jolloin eduskunta palasi takaisin Helsinkiin. Koulurakennus ei kuitenkaan palautunut koulukäyttöön, vaan se muutettiin sotasairaalaksi, jossa tehtävässä se palveli huhtikuun loppuun saakka.
Lukuvuoden 1939–1940 kevätlukukausi voitiin aloittaa vasta elokuun 1940 alussa ja se jatkui syyskuun 21. päivään saakka. Koulupäiviä kertyi näiden järjestelyjen jälkeen yhteensä 104, joka oli 86 päivää normaalia vähemmän. Ylioppilaskirjoituksia ei järjestetty koko vuonna, vaan koulun 16 ylioppilaskokelaasta julistettiin ilman tutkintoa ylioppilaiksi 15.
Talvisodan rintamalla yhteislyseon oppilaista kaatui neljä. Heidän kunniakseen kiinnitettiin muistotaulu koulun seinään seuraavan lukuvuoden alkaessa. Samassa tilaisuudessa julkaistiin myös muistotaulu eduskuntatyöskentelyn ajasta. Taulun Kauhajoen yhteislyseolle lahjoitti Suomen eduskunta.
Välirauhan aikana koulutyö eteni normaaliin tapaan, tosin lukuvuosi jäi hieman normaalia lyhyemmäksi syyslukukauden alettua vasta 1. lokakuuta. Ylioppilaiksi lukion 17 kokelaasta kirjoitti 10.
Epänormaaliksi koulutyö muuttui jälleen jatkosodan alettua kesäkuussa 1941. Koulurakennus oli luovutettava puolustusvoimien käyttöön ja syyslukukausi voitiin aloittaa keskikoulun osalta vasta 10. marraskuuta Yrjänäisen kansakoulun tiloissa. Lukiolle ei löytynyt tiloja, joten sen osalta syyslukukausi jäi kokonaan aloittamatta. Kevätlukukaudella keskikoulu siirtyi Aronkylän kansakoulun tiloihin ja lukioluokille löytyi väliaikaisia tiloja koulun lähialueen taloista. Opettajille kevätlukukauden alku 1942 oli erityisen haasteellinen, sillä opetustilat saattoivat koulupäivän aikana sijaita sekä Aronkylässä että Kirkonkylässä. Oppituntien väliset siirtymät tehtiin joko jalkaisin tai tieolojen niin salliessa polkupyörillä. Yhteislyseon oma koulurakennus palautui koulukäyttöön maaliskuun lopussa 1942. Lukuvuoden 1941–1942 ylioppilaskirjoitukset järjestettiin normaalisti sekä syksyllä että keväällä, mutta rintamalla olleet ylioppilaskokelaat julistettiin ylioppilaiksi ilman kirjoituksia. Ylioppilastodistuksen sijasta he saivat ns. ylioppilaskirjan.
Ensimmäisen jatkosotavuoden jälkeen yhteislyseon elämä vakiintui melko rauhanomaiseksi ja rehtori saattoi todeta vuosikertomuksessaan “koulutyön kuluneen säännöllisessä työssä ilman erikoisia häiriöitä ja ylimääräisiä keskeytyksiä”. Myöskään oppilaita sota ei näytä paljoa haitanneen – ainakaan pelon ja ahdistuksen kautta. Yleisesti tunnettua on, että nuoria miehiä sota-aikana ei yleensä tarvitse houkutella rintamalle. Näin näyttää olevan myös Kauhajoen yhteislyseon oppilaiden joukossa. Tästä kuvaavana osoituksena on keskikoulun IV-luokkalaisen Tellervo Riskun päiväkirjamerkintä 3.11.1941, jolloin hän toteaa: “Tekisin niin mielelläni jotain suurta isänmaani hyväksi, mutta en voi osallistua suur-Suomen luomiseen kuin arkipäiväisillä töillä.” Sodan kulun kääntyminenkään ei näytä muuttaneen asennetta, sillä kun kaikki lukion pojat määrättiin helmikuussa 1944 puolustusvoimien palvelukseen, päiväkirjaan kirjattiin: “Me tytöt vähän protesteerasimme, kun meitä ei missään tarvita. Olemme hyödyttömiä. Istumme koulun penkillä tyhminä ja huolettomina tällaisena vakavana aikana ja kulutamme pääomaa.”
Suurimman huolen viimeisinä sotavuosina aiheutti oppilaiden heikentyvä terveydentila, joka oli seurausta ruokavalion yksipuolistumisesta, lisääntyneistä kulkutaudeista ja vaatetuksen heikkenemisestä. Kuvaavaa on, että vuonna 1943 kansanhuoltoministeriö esitti toivomuksen, että kouluissa ei pelattaisi potkupalloa tai muutakaan jalkineita tai vaatetusta kuluttavia pelejä.
Levä, Kimmo (2003): Yhteislyseon vuodet 1928–1975. Teoksessa Lakkia ja elämää varten. Kauhajoen yhteislyseo 1928 – Kauhajoen lukio 2003. Kauhajoki: Kauhajoen lukio. s. 23–26.