”Yhteiskoulupuuha” toteutui 1928
Kauhajoen Kunnallislehti julkaisi ”yhteiskoulupuuhasta” pikku-uutisen 50 mm:n palstalla 12. huhtikuuta 1928: ”Toisena pääsiäispäivänä pidettiin Aron kansakoululla kokous, jossa herätettiin henkiin pari vuotta nukuksissa ollut yhteiskoulupuuha. — Kokous päätti, että mikäli mahdollista, olisi keskikoulu yksi- tai kaksiluokkaisena alettava jo ensi syksynä vuokrahuoneissa.” Kokouksessa valittiin toimikunta, jonka puheenjohtajaksi nimettiin maanviljelijä A. K. Kaura ja sihteeriksi opettaja Matti Porkkala. Toimikunnan tehtävä oli laatia ”tarpeelliset suunnitelmat” koulumuodosta ja kannatusyhdistyksen perustamisesta.
Etelä-Pohjanmaalla oli 1920-luvun lopun lähestyessä ylioppilastutkintoon johtavia oppikouluja – lyseoita ja yhteiskouluja – vain Vaasassa, Seinäjoella ja Kristiinankaupungissa sekä Lapualla ja Kauhavalla. Lisäksi keskikouluja oli Alavudella, Ilmajoella ja Isossakyrössä. Suomenkielisten oppikoulujen perustamisen taustalla oli ollut 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaiskansallinen innostus, jonka J. W. Snellman oli pukenut sanoiksi: “Suomi ei voita mitään väkivalloin, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus.” Yksityiset sivistyksen merkityksen oivaltaneet ihmiset ryhtyivät perustamaan yhteiskouluja, jotka olivat avoimia niin tytöille kuin pojillekin. Niihin tarvittiin rahaa. Kun Helsinkiin perustettiin 1872 suomalaista normaalikoulua, oli Kauhajoen kuntakokous valmis myöntämään sen tueksi 2 penniä äyriltä. Niin tärkeää oli suomenkielisen virkamieskunnan kasvattaminen.
Yksityisten oppikoulujen ylläpidosta vastasivat kannatusyhdistykset ja niiden valitsemat johtokunnat. Jäsenet keräsivät varat koulujen rakentamiseen ja opettajien palkkoihin lahjoituksina, talkootöinä ja lukukausimaksuina. Samalle perustalle syntyi myös Kauhajoen yhteiskoulu 1928.
Riskejä kaihtamatta
Oppikoulun saaminen Kauhajoelle oli ollut ajatuksissa jo 1900-luvun alkuvuosina. Silloin kuitenkin päädyttiin perustamaan suomenkielinen yhteiskoulu Kristiinankaupunkiin. Sen ensimmäisistä oppilaista 42 % oli kauhajokelaisia. Kun Kauhajoen yhteiskoulun perustamiseen todella tartuttiin 1928, toteutukseen meni aikaa vajaat 5 kk
Kauhajoen yhteislyseon kannatusyhdistys ja johtokunta eivät riskin ottoa kaihtaneet. Liikkeelle lähdettiin vuokratiloissa Aron kansakoulun piharakennuksessa, mutta jo parin vuoden kuluttua kohosi Karjalan kannaksen Raivolasta ostetun huvilan tanakoista hirsistä oma koulutalo kirkonkylään – Riitamäeksi nimetylle tontille. Nimi kertoo kaiken oleellisen koulun sijoituspaikan historiasta. Koulun paikasta käyty kylienvälinen ottelu kasvatti kannatusyhdistyksen jäsenmäärää niin, että se oli 1929 jo 625. Rakennuskustannukset kohosivat nykyrahaksi muutettuna hieman yli 180 000 euroon eli reiluun miljoonaan markkaan. Se oli silloisen Vaasan läänin oppikoulujen halvimpia kiinteistöjä. Koulurakennuksen ostamisesta viimeistelyyn ja vihkiäisiin kului vajaa kaksi vuotta. Yhteislyseo pääsi omaan taloon syksyllä 1930
Kauhajoen yhteislyseon perustaminen oli viimeinen eteläpohjalainen yksityisoppikoulu, jonka voi katsoa syntyneen vielä 1900-luvun alun suomalaiskansallisessa innostuksessa. Uusi aktiivisuus oppikoulujen perustamiseen heräsi
vasta sota-ajan ankeudessa ja jatkui sotien jälkeisessä ahdingossa. Aineellisen voiman heikennyttyä hengen voimasta tuli entistä tärkeämpi.
Kauhajoen yhteislyseo perustui koko kansakoulun oppimäärän suorittamiselle. Keskikoulu oli 4-vuotinen ja sinne tultiin suoraan toiselle luokalle. Lukio oli 3-vuotinen. Yhteislyseon ensimmäiset kymmenen vuotta olivat vaikeita: oppilasmäärä nousi vain hitaasti ja osa opettajista vaihtui jatkuvasti. Oppilailta perittävä lukukausimaksu oli aluksi nykyrahassa n. 150 € eli 300 € vuodessa, mikä tuolloin oli paljon isompi raha kuin tänä päivänä. Kannatusyhdistys keräsi koululle varoja mm. jäsenmaksuilla ja konserteilla. Valtionapua yhteislyseo alkoi saada 1930, minkä jälkeen lukukausimaksuakin voitiin hieman alentaa. Silti maksu oli niin korkea, että se rajoitti oppilaiden saamista
Rahapula näkyi monessa asiassa. Yhteislyseon kirjastossa oli lukuvuonna 1933–1934 yhteensä 97 kirjaa. Vaasan ruotsalaisen lyseon kirjastossa oli samaan aikaan 47 765 kirjaa ja esim. Lapuan lukion kirjastossa 1 000 kirjaa. Useimpien oppikoulujen kirjastoissa oli muutama tuhat nidettä.
Siivotkaa pulpettinne
”Lopetamme koulun tällä kertaa tähän. Suomen eduskunta on saapumassa tänne. Siivotkaa pulpettinne ja lähtekää kotiin,” ilmoitti rehtori Arvi Pyhälä oppilaille. Talvisota oli syttynyt. Eduskunta valtasi lyseon 1.12.1939 ja piti istuntonsa siellä 12. helmikuuta 1940 asti. Yläluokkien pojat lähtivät rintamalle, alaluokkalaiset ryhtyivät sotilaspojiksi, ilmavalvojiksi ja muihin sotatilan vaatimiin tehtäviin. Tytöt olivat kuka missäkin toimessa: kirkontornissa ilmatilaa valvomassa, kaasunaamareita tekemässä, lottina sotasairaalassa, kotiaskareissa. Kaikkia tarvittiin ja kaikki olivat valmiita
Talvisodan päätyttyä lyseossa oli sotasairaala, ja kevätlukukausi alkoi vasta elokuussa 1940. Syyslukukauden opintoihin päästiin lokakuun alussa. Lyhyen rauhan ajan jälkeen pojat yksi toisensa jälkeen lähtivät taas rintamalle ja lyseosta tuli sairaala. Koulua pidettiin epäsäännöllisesti milloin rehtori Pyhälän salissa, milloin taas Savusen matkustajakodissa. Keskikoululuokat olivat Yrjänäisen koulussa. Helmikuussa 1944 Tellervo Risku kirjoitti päiväkirjaansa: ”Tänä aamuna rexi luki rukouksissa määräyksen lukioluokkien jäljellejääneille pojille. Siinä sanottiin, että heidän on lopetettava koulunkäyntinsä ja mentävä ilmatorjuntaan — Meidän luokkaan jää siis nyt 10 flikkalasta. Hui, kukas nyt osaa matikassa, hissassa, fysiikassa ym., kun Lennartikin lähtee.” Jatkosodan rintamilta jäi palaamatta 32 yhteislyseon oppilasta
Sotavuosien aikana oppilasmäärä kaikesta huolimatta kasvoi ja kasvu jatkui rauhan palattua. Ensimmäiset rinnakkaisluokat aloittivat 1942–1943 ja tilat kävivät ahtaiksi. Syksystä 1945 lähtien koulu siirtyi vähitellen kokonaan vuorolukuun: kotoa kulkevat pitkämatkalaiset olivat koulussa aamuvuorossa ja kirkonkylässä asuvat iltavuorossa. ”Olin iltavuoros ja se tarkootti hankaluuksia soittokeikoolle lähärettäes lauvantakisin. Pirempiä matkoja varte piti pinnata ja maanantaina tultihin myöhäs,” muistelee Jorma Panula. Hankaluuksia vuoroluku aiheutti muillekin.
Lisää tilaa
Koulun tilanpuute helpottui vasta 1957, kun lisärakennus, Koiviston siipi, valmistui. Samalla yhteislyseo muuttui 8-luokkaiseksi ja vuoroluvusta voitiin luopua. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat ryntäsivät entistä nuorempina lyseon pääsykokeisiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Heitä varten tarvittiin uusi laajennus, Tuunaisen siipi, joka valmistui 1962. Sen myötä keskikoulu muuttui kolmisarjaiseksi ja lukio kaksisarjaiseksi. Seuraavalla vuosikymmenellä tilat kävivät taas liian ahtaiksi – oppilasmäärä oli noussut 1970-luvun puolivälin lähestyessä yli 900:aan, eikä kaikkia halukkaita voitu silti kouluun ottaa
Peruskoulu-uudistus eteni 1970-luvun alkupuoliskolla asteittain Pohjois-Suomesta etelään. Kauhajoki siirtyi peruskouluun elokuun alussa 1975. Siirtyminen oli valmisteltu hyvin eikä muutokseen liittynyt suurta dramatiikkaa. Omistajavaihdos yhteiskoulun kannatusyhdistykseltä – sillä nimellä yhdistys toimi koko ajan – kunnalle koettiin lähinnä helpotuksena ja mahdollisuutena koulun kehittämiseen. Koulujärjestelmän muutos merkitsi keskikoulun asteittaista päättymistä. Tilalle tuli koko ikäluokkaa koskeva peruskoulu, jolla oli oma lainsäädäntönsä. Lukio noudatti edelleen soveltuvin osin yksityisen oppikoulun säädöksiä ja yhteislyseon perinteitä
Koulujärjestelmän muutosta suunniteltaessa oli valmisteltu myös koulurakennusten vaihto, joka toteutettiin 1979. Lukio muutti Viljo Rewellin suunnittelemaan ja 1952 kirkonkylän kansakouluksi valmistuneeseen tiilitaloon, kirkonkylän ala-aste puolestaan entisiin yhteislyseon tiloihin ja peruskoulun yläaste uuden lukion vieressä olevaan, remontoituun ja laajennettuun entiseen kansalaiskouluun. Yhteislyseota Kauhajoella ei enää ollut. Perinteikäs talo kantaa tänä päivänä nimeä Sanssinkoulu
Lakkia ja elämää varten
Kunnan omistukseen ja uusiin tiloihin siirtyminen merkitsi lukiolle itsenäistymistä ja kasvamista kolmisarjaiseksi. Muutaman vuoden välein uudistuneet opetussuunnitelmat ja tuntijaot lisäsivät valinnaisuutta. 1980-luvun puolivälin tienoilla tulivat uudet lukiolait, siirryttiin soveltuvin osin kurssimuotoiseen kuusijaksojärjestelmään, rehtori vaihtui ja laadittiin kunnalliset opetussuunnitelmat, joissa kurssirajoja ei ”saanut opettajan päätöksellä ylittää”. Opetussuunnitelma antoi kuitenkin tilaa ja mahdollisuuksia yhteisten tilaisuuksien ja juhlien järjestämiseen – ja niitä järjestettiin seuraavien kymmenen vuoden aikana runsaasti ja korkeatasoisina
Vuonna 1986 Kauhajoki sai ensimmäisenä maalaiskuntana lukion iltalinjan. Päätös tuli ensi yrittämällä toukokuun 22. päivänä ja oppilaita otettiin jo kesäkuun alussa. Aikuisille avautui tie sekä peruskoulu- että lukio-opintoihin. Iltalinja toi tullessaan puhdasoppisen luokattoman kurssimuotoisen opiskelun ja koeviikot. Sittemmin aikuislinja sai oikeuden järjestää mm. aikuisten yleisiä kielitutkintoja ja vuodesta 1995 kevääseen 2011 se on vastannut myös ammatillisten koulujen opiskelijoille tarjotusta ylioppilastutkintoon tähtäävästä opetuksesta
Lukion ja aikuislinjan toimintaa on leimannut 1990-luvun puolivälistä alkaen hankkeiden, projektien ja kehittämisen kiihkeä tahti. Opintojen valinnaisuus ja itsenäisyys ovat lisääntyneet, tekniikka tuonut tiedon lähteet entistä lähemmäksi ja helpommin saataviksi. Projekteilla on voitu hankkia rahoitusta laiteisiin, mutta vain niukasti ihmisten kohtaamiseen, koulutyöhön. Modernia tekniikkaa opiskelijat voivat käyttää kielipesässä ja luonnontieteiden pesässä.
Kaikkiin projekteihin tarvitaan rahaa myös ylläpitäjän lompakosta, muuten muualta hankittu rahakin jää saamatta. Euroopan Unionin ja valtion rahoittamaa Suupohjan oppimiskeskusten verkostoakaan ei voitu taivasalle rakentaa. Haave supistui tietokoneluokan varustamiseen koulun kellarikerrokseen saneerattuihin tiloihin. Lisäksi yksi luokkatila varustettiin video-opetukseen soveltuvin välinein. Vähitellen kaikkiin muihinkin luokkatiloihin on saatu tietokone, dokumenttikamera ja dataprojektori. Koulun hallintotilat remontoitiin 2006–2007, jolloin ne myös varustettiin ajanmukaisin työvälinein.
Vilkas vaihto-oppilastoiminta, opintomatkat Hollannin Venrayhin, Saksaan, Roomaan ja Tukholmaan sekä monet kotimaan retket ovat vuosikausia tukeneet lukion arkisia askareita. Kansainvälinen toiminta monipuolistuu entisestään, kun Opetushallituksen tukema koko lukion yhteistyöhön perustuva Maailmankansalaisuus-hanke alkaa keväällä 2011.
Oppimistuloksiltaan Kauhajoen lukio onkin osoittautunut tasokkaaksi: ylioppilaskirjoitusten tulokset ovat olleet vuodesta toiseen selvästi maan keskitasoa paremmat. Runsaasta ja monipuolisesta kurssitarjonnasta opiskelijat voivat valita mieleisensä kurssit ja hankkia näin hyvän yleissivistyksen sekä valmiuden jatko-opintoihin. Kauhajoen lukion ylioppilaat ovatkin sijoittuneet korkea-asteen opintoihin keskimääräistä paremmin. Yhtä muistelijaa lainaten lukio tarjoaa: ”Riittävästi arvosanoja ja numeroota yliopisto-opintoihin! En nyt muuta oo tarvinnukkaa.”
Jos haluat luke lisää aiheesta. Lukion sivulla kategoria Kauhajoen lukion historiaa tarjoaa lue lisää artikkeleja eri aikakausista.